Aikaisempina vuosikymmeninä kuuroja ei nähty aktiivisina muusikkoina tai toimijoina musiikkikasvatuksessa. Tänään on toisin. Yhteistyökumppanimme tässä hankkeessa on viittomakielistä ja suomenkielistä musiikkia tekevät VisualVoice, joka omalta osaltaan haluaa purkaa kuuloon perustuvaa lauluntekemistä ja muusikkoutta. Viime syksynä saimme seurata viittomakielisen ja kuuron muusikon Signmarkin edistymistä ”Tanssii tähtien kanssa” -ohjelmassa. Hän todisti omalla esiintymisellään olevansa paitsi äärimmäisen taitava tanssija, mutta myös musiikin tulkitsija tanssinsa kautta. Kuurous ei siis estä muusikkoutta eikä musiikillista tai taiteellista toimijuutta, vaan voi parhaimmillaan laajentaa ymmärrystämme musiikin olemuksesta ja merkityksestä yli aistirajojen.
Kuulohavaintoon perustuva ymmärrys musiikista ja musiikin oppimisesta on ohjannut suomalaista musiikkikasvatuksen opetussuunnitelmaa ja sitä kautta koulujen musiikinopetusta. Esimerkiksi vanhoissa kuurojen koulujen opetussuunnitelmissa laulaminen on mainittu, mutta sen tarkoituksena on ollut yksinomaan opettaa kuuroille suomen kieltä ja puheen ymmärtämistä oralistisen ajattelun mukaisesti. Oralismi tarkoitti puheen käyttöä kuurojen opetuksessa viittomakielen sijaan, jolloin opetusta antoivat äidinkielenään viittomakielisten opettajien sijaan kuulevat opettajat. Kommunikaatio ja opetus tapahtuivat siihen puheen välityksellä ja viittoa ei saanut. Jotkut tutkijat ja aktivistit ovat verranneet oralismin aikaa kolonialismiin: viittomakieliset ja kuurot on sorrettu kuulevia ja puhetta suosivassa yhteiskunnassa. He ovat nostaneet esille esimerkkinä terveydenhuolto- sekä koulutusjärjestelmän, jossa kuurot eivät ole saaneet – eivätkä edelleen aina saa – tukea ja opetusta omalla äidinkielellään. Musiikin oppiaineessa kolonialistista näkökulmaa on näitä tulkintoja vasten lähes mahdoton kieltää.
Kuurojen opetus muuttui erityisesti 1960-luvulla kuuloteknologian kehityttyä. 1960-luvulta lähtien oppilaat käyttivät erilaisia kuulokojeita oman kuulon tukena. Kuulokojeita ei ollut kuitenkaan suunniteltu musiikin havaitsemiseen, ja moni kuuro onkin kertonut kuulokojeen lähinnä häiritsevän musiikillista kokemusta. Moni 1960-luvulla opiskellut ei muista opiskelleensa musiikkia, jonka voidaan tulkita johtuneen musiikin oppiaineen vahvasta kietoutumisesta puheopetukseen. Peruskoulu-uudistuksen myötä 1970-luvulla perustettiin kunnallisia kuulovammaisten kouluja ympäri Suomea. Uudistuksessa erityisopetus haluttiin tuoda osaksi yleisopetusta, jolloin kuurot ja huonokuuloiset oppilaat pääsivät tavoitteellisen musiikin opetuksen pariin. Tämä ei kuitenkaan toteutunut. Kuurot ovat kertoneet saaneensa vapautuksen musiikista, jolloin opetussuunnitelman perusteiden mukaisiin tavoitteisiin musiikin oppiaineessa ei heidän kohdallansa edes pyritty. Jälkikäteen katsottuna tämä ratkaisu tuntuu pedagogiselle laiskuudelle, mutta on tulkittavissa myös musiikin oppiaineeseen liittyvän ajattelun kapeutena.
1990-luvulta lähtien erityisopetukselle, johon myös kuurojen opetus kuului, ei ole enää laadittu erillistä opetussuunnitelmaa, vaan myös erityiskoulut tekevät koulukohtaisen, yleiseen perusopetuksen opetussuunnitelmaan perustuvan opetusuunnitelman.
Tänä päivänä musiikin oppiaineen tavoitteet ja sisällöt ovat samat kaikille lapsille, niin kuuleville kuin kuuroille.
Kuulevien hegemonia musiikissa ja musiikkikasvatuksessa on siis alkanut murtua. Kansainvälisessä tutkimuksessa kuurot muusikot ja oppilaat tunnistetaan omaehtoisina toimijoina, jotka haastavat ymmärryksemme musiikin olemuksesta. Mitä musiikki on, kun sitä ei kuule? Mitä musiikista jää jäljelle, kun siitä poistaa soivan äänimaailman? Miten musiikin peruselementit, melodia, rytmi ja harmonia, toteutuvat kuurojen musiikissa? Ovatko ne ylipäätään tärkeitä?
Takertuminen perinteisiin käsityksiin musiikista tuo esille aistien välisen hierarkian, jonka kautta arvotamme kuulon muiden aistien yläpuolelle. Näin tehden suljemme ulkopuolelle ne oppilaat, jotka eivät kuule. Kuitenkin moni kuuro on kertonut kokevansa musiikin värähtelynä, vahvoina kehollisina tuntemuksina ja visuaalisena elämyksenä. Joku voi myös aistia musiikkia kuulon kautta riippuen äänen taajuudesta.
Sen osoitti Suomessa opettaja Terttu Martola jo 1970-luvulla. Martola oli edelläkävijä kuurojen musiikin opetuksessa. Syntymäkuuro Martola hyödynsi opetuksessaan rytmejä ja kehon liikkeitä. Martolan opit ovat yhä käyttökelpoisia. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa (2014) musiikkiliikunta on yksi tapa lähestyä musiikin oppimista ja kokemista, joten sen mahdollisuuksia kuurojen ja huonokuuloisten oppilaiden musiikkikasvatuksessa tulisi tarkastella syvällisemmin.
Musiikin opetussuunnitelma ei estä kuuroja osallistumasta musiikin opetukseen yhdessä kuulevien vertaisten kanssa. Silti kuurojen oppilaiden musiikkikasvatus riippuu edelleen musiikinopettajan valmiuksista opettaa musiikkia moniaistisesti. Hankkeemme haluaa osaltaan edistää musiikinopettajien tietoisuutta kuurojen kokemuksista sekä tavoista hahmottaa musiikkia. Kehollisuus, visuaalisuus, taktillisuus sekä digitalisaatio ovat avainasemassa moniaistista musiikkikasvatusta kehittäessä. Sen avulla voimme luoda pohjan inklusiiviselle musiikkikasvatukselle, johon kaikki voivat osallistua kuulon asteesta riippumatta.
Keskeiset lähteet:
Anglin-Jaffe, H. (2015). De-colonizing deaf education: An analysis of the claims and implications of the application of post-colonial theory to deaf education. In: Lesnik-Oberstein, K. (eds) Rethinking Disability Theory and Practice. Palgrave Macmillan, London. https://doi.org/10.1057/9781137456977_6
Hatch, E. (2021). Performing without sound: Using sign Language to teach expressive qualities of music. Journal of General Music Education 35(1). https://doi.org/10.1177/10483713211034436
Jantunen, T. Työtä pohjoismaisten viittomakielten hyväksi 1900-luvun alussa–yhteispohjoismainen viittomakielihanke ja sen yhteiskunnalliset ja ideologiset taustavaikuttimet. Haettu osoitteesta: http://users.jyu.fi/~tojantun/opetus/historia/yhteispohjoismainen_vkhanke.pdf
Kuulovammaisten koulujen opetussuunnitelman erityiskysymyksiä. Yleinen osa. 1973.
Kuulovammaisten koulujen opetussuunnitelma (1980). Ala-aste (luokat 1–6). Kouluhallitus. Helsinki Valtion Painatuskeskus.
Kuurojenkoulun opetussuunnitelma. (1966). Kuurojen- ja sokeainkoulujen opetussuunnitelmatoimikunnan mietintö I. Helsinki: Valtion painatuskeskus.
Ladd, P. (2003). Understanding deaf culture: In search of deafhood. Multilingual Matters.
Martola, T. (1977). Rytmistä liikkeeseen - liikkeestä rytmiin. Rytminohjausta vaikeasti kuulovammaisille. Kuurojen Liitto Ry.
Comments